Jatkan blogiani huomenissa uudessa osoitteessa.

http://this-is-ma-vie.blogspot.com/

Tänään kerroin mun kaverille "Petelle" miks oon tämmönen. Se on aina ihmetelly miten mä oon näin pirtee ja positiivinen ja kuin oon nii päättäväinen mun tulevaisuudest. Mä kerroin sille et syy miks ooon suunnitellu mun tulelvaisuuden nii tarkkaan onkoska en koskaan haluu joutuu siihen tilanteeseen mis mun mutsi on nyt; et se on riippuvainen miehest eikä pääse siit eroon koska ei oo yksinkertasesti tarpeeks rahaa. Kerroin sille kuin mu faija on alkoholisti eikä välitä muusta ku ittestään ja rahasta. Kerroin et mul on ollu masennus ja et teen kaikkeni etten joudu sinne paikkaan enää. Pete oli ihan shokissa, koska mä en oo oikeestaan koskaan puhunu sille kunnol syvällisii, mut kans samal kerroin sille Sakest, toivoen et mun arvojen ja mn vahvuuden ihailu ei eskaloidu siihen et sil ois tunteita mua kohtaan. Tän takia mulla ei oo montaa jätkää ystävän, mä en jotenkin voi ajatella et muijal ja jätkäl voi olla TÄYSIN platonist suhdetta. Mulla on ehkä 4 jätkää ystävän; kahteen joista oon ollu kusessa mut päässy sen yli (syystä tai toisesta), yks joka on mulle sukuu, ja sit Pete.  En oo vaa koskaa ajatellu siitä mitenkään erityisesti. Ehkä mä kasvan henkisesti. Toivottavasti parempaan suuntaan.

Eilen mul oli kans Pinjan kaa älyttömän syvällinen keskustelu. Vaik ollaan tunnettu nyt 17 vuotta, me ei olla oikeesti kunnol TUNNETTU. Me ei oikeestaan koskaan olla puhuttu sen kaks vuotta sit kuolleesta isästä, eikä mun faijan ja mun perheen tilanteesta. Eilen me puhuttiin kaikki noi läpi. KAIKKI, KAIKKI. Kuitenkaan me ei tehty tätä kasvotusten tai ees puhelimes, vaan meses. Se ei kai kestä et nään sen haavottuvaisena. Mut nyt mä tiedän mitä se ajattelee.

Me ollaan kans puhuttu kavereiden kaa siitä et mitä tehään Kaisan bulimialle, ja ollaan tultu siihen tulokseen että se on pakko saada hoitoon. Käytiin sitten terkkarilla ja saatiin terveysaseman tiedot, nyt pitää vaa istuu alas puhuun Kaisan kaa ja suostutteleen se psykologille. Mua vähän pelottaa se et se ei suostu, se miten se puhuu siit sairaudesta on kunnioittavasti. Se puhuu siitä sen ystävänä, niiku se ei ois sairaus, vaa maailman tärkein asia. Mä en kestä enää kattoo ku se syö, ku tiiän kuitenki et se laattaa sen kohta. Pinja muuten tietää nyt Kaisan ongelmasta.

 

Sit ehkä vähän positiivisempaan asiaan, Sakkeen. Se on alkanu ite alottaan mun kaa keskustelui mesesja se tuli kysyy multa koulussaki jotain, mitä ois voinu kysyy kelt tahansa muulta siin vieres. En nyt oikeen varsinaisesti tiiä voiko tästä koskaan tulla mitään, mutta ois kiva nyt nähä. Oon valmis elään satuttamisen pelossa ton jätkän takia, oisko tää edistystä mun sitoutumiskammollekkin?

 EDIT//

Lisätään tähän nyt samalla sitten update noista vanhoista. Elikkä Lassilla on pari, yks meiän koulun tissitön kääpiö. Tommi taas meinaa pyytää jotakuta ja jos se joku ei suostu, se tanssii yhen mun kaverin kaa. Nyt alkaa vähän stressaamaan tää. Stressi + PMS = todella vittumainen minä

 

Jei kohta on mun synttärit. :) Vanhemmilta synttärilahjaks toivon mun huoneen sisustamista, tai siis sitä että saan sisustaa oman huoneen. Oon luonu kunnon listan mis on kaikki mitä tarviin; maalii, hyllyjä ja erilaisii säilytyslaatikoita. Haluun tästä huoneesta sellasen mitä kehtaa näytellä ihmisille. Kaikki kalusteet mulla onkin jo että sitten vaan somistamaan.

On jotenkin outoo olla taas koulus. Nyt on kauhee stressi, ei, ei läksyjen tai kokeiden takii, vaan vanhojentanssiparin takia. Meiän koulussa ON kylläkin enemmän poikii kun tyttöjä, että pitäis kyl olla aika kammottava jos ei JONKINLAISTA paria sais. Mutta minä haluan silti sellaisen edustavan näköisen jonka kanssa kuvatkaan eivät olisi niin hirveitä että ne pitäisi haudata ja jättää sinne ikuisiksi ajoiksi. Noh, mulla on nyt kaks eri vaihtoehtoo; "Tommi" ja "Lassi". Tommi on ollu nyt vuoden samalla vuosikurssilla ja oon muutaman kertaa vaihtanu sanojaki sen kanssa. Tommi ois hyvä pari sillee, koska tietää et sen kaa tulis juttuu ja vois vaa nauraa mokille tms. Mut oon kuullu et Tommi ei ois kauheen hyvä tanssiin. Sitten on taas Lassi, Lassi on uus meiän koulus eikä sillai tunne oikeen ketään tyttöjä ainakaa hyvin. Lassi on kuitenki tosi semmonen miehekäs mies et sil on hyvä ryhti ja se vaikuttaa sellaselt joka osais viedä. Voisin alkaa tutustuun Lassiin ja sit jossain vaiheessa pyytää sitä tanssiparikski. Tommi vois sit olla varalla, niin kauheelta kun se kuullostaaki. Kuitenkaa ei oo kauheesti aikaa hukattavaks, täs on enää puolisentoista jaksoo ennenku tanssit alkaa. Tehtiin yhen kaverin kaa diili et nyt tulevalla viikolla me pyydetään joku pariks. Kattoo nyt miten se menee.

Käydään Saken kaa ihan kivoi keskusteluit, mut sit seuraaval kerral jos alotan taas keskustelun ni se on vähä jäist. Voisin ehk vaikka moikata sitä huomenna koulussa (ei, en suunnittele elämääni minuutti kerrallaan).

 

Apua apua apua.

Kerroin just Pinjalle en tykkään Sakesta. Luulin et se sekoais mut ei se seonnu. Tein sen mukavasti hyvän kännin turvin ja nyt pelkään ehk eniten sitä miten Pinja kattoo mua koulussa. Ehkä selviän tästä. Ehkä, ehkä, ehkä. Mutta joo, kerroin sille kans että mulla on sitoutumiskammo että en tiedä mitä teen Saken suhteen. Mä otan tän nyt päivä kerrallaan ja koetan olla romahtamatta.

ps.  mä en ole selvänä ja mulla heittää päästä

Tänään oli harmittavan tylsä päivä. Toivoin että oisin voinu yhtä kaveria nähdä ja sitten soittelin ja soittelin ja soittelin sille. Luulin jo että se tarkotuksella ignooraa mua, mutta sitten tulikin viesti että se oli ollu koko päivän Serenassa. Tulipas siitä tyhmä olo, ainakin koska oltiin just tästä puhuttu. No tylsyyteeni kävin treeneissä ja jäin vielä panostajana lyömään treenienkin jälkeen palloa. Sitten menin vielä pyörälenkille ja pyöräilin joku 5km. Parin viikon päästä alkaa potkunyrkkeilytreenit ja mä EN ole kunnossa.

Voisinpas tässä tylsyydekseni selittää miksi mä haluan harrastaa potkunyrkkeilyä. Elikkä siis kaikki varmaa tietää et potkunyrkkeily on oikeesti tosi rankkaa. No, mä haluan Ilmavoimiin hävittäjälentäjäks. En mä todellakaan sanoisi että mä ylipainoinen olen, mutta kunto on vähän hakusessa kun en ole oikeestaan MITÄÄN muuta kun golfia ja laulua harrastanu nyt vuoteen. Mä en ole ihan varma tosta että miten noi nyt menee nää että kun haluun lentoreserviupseerikurssille, et pitääkö sinne Ilmavoimiin jäädä lentämään pitemmäks ku sen varusmiespalveluksen ajaks. Ääägh pitää olla niin vaikeeta. Sitten sen jälkeen mä haluan Lontooseen opiskelemaan joko valukuvausta tai graafista suunnittelua. Tai visualisointia. Taiteiden maisteriksi valmistauduttuani menen vielä opiskelemaan Ilmailuopistoon liikennelentäjäksi. Huh, niin paljon suunnitelmia...