Tänään kerroin mun kaverille "Petelle" miks oon tämmönen. Se on aina ihmetelly miten mä oon näin pirtee ja positiivinen ja kuin oon nii päättäväinen mun tulevaisuudest. Mä kerroin sille et syy miks ooon suunnitellu mun tulelvaisuuden nii tarkkaan onkoska en koskaan haluu joutuu siihen tilanteeseen mis mun mutsi on nyt; et se on riippuvainen miehest eikä pääse siit eroon koska ei oo yksinkertasesti tarpeeks rahaa. Kerroin sille kuin mu faija on alkoholisti eikä välitä muusta ku ittestään ja rahasta. Kerroin et mul on ollu masennus ja et teen kaikkeni etten joudu sinne paikkaan enää. Pete oli ihan shokissa, koska mä en oo oikeestaan koskaan puhunu sille kunnol syvällisii, mut kans samal kerroin sille Sakest, toivoen et mun arvojen ja mn vahvuuden ihailu ei eskaloidu siihen et sil ois tunteita mua kohtaan. Tän takia mulla ei oo montaa jätkää ystävän, mä en jotenkin voi ajatella et muijal ja jätkäl voi olla TÄYSIN platonist suhdetta. Mulla on ehkä 4 jätkää ystävän; kahteen joista oon ollu kusessa mut päässy sen yli (syystä tai toisesta), yks joka on mulle sukuu, ja sit Pete.  En oo vaa koskaa ajatellu siitä mitenkään erityisesti. Ehkä mä kasvan henkisesti. Toivottavasti parempaan suuntaan.

Eilen mul oli kans Pinjan kaa älyttömän syvällinen keskustelu. Vaik ollaan tunnettu nyt 17 vuotta, me ei olla oikeesti kunnol TUNNETTU. Me ei oikeestaan koskaan olla puhuttu sen kaks vuotta sit kuolleesta isästä, eikä mun faijan ja mun perheen tilanteesta. Eilen me puhuttiin kaikki noi läpi. KAIKKI, KAIKKI. Kuitenkaan me ei tehty tätä kasvotusten tai ees puhelimes, vaan meses. Se ei kai kestä et nään sen haavottuvaisena. Mut nyt mä tiedän mitä se ajattelee.

Me ollaan kans puhuttu kavereiden kaa siitä et mitä tehään Kaisan bulimialle, ja ollaan tultu siihen tulokseen että se on pakko saada hoitoon. Käytiin sitten terkkarilla ja saatiin terveysaseman tiedot, nyt pitää vaa istuu alas puhuun Kaisan kaa ja suostutteleen se psykologille. Mua vähän pelottaa se et se ei suostu, se miten se puhuu siit sairaudesta on kunnioittavasti. Se puhuu siitä sen ystävänä, niiku se ei ois sairaus, vaa maailman tärkein asia. Mä en kestä enää kattoo ku se syö, ku tiiän kuitenki et se laattaa sen kohta. Pinja muuten tietää nyt Kaisan ongelmasta.

Sit ehkä vähän positiivisempaan asiaan, Sakkeen. Se on alkanu ite alottaan mun kaa keskustelui mesesja se tuli kysyy multa koulussaki jotain, mitä ois voinu kysyy kelt tahansa muulta siin vieres. En nyt oikeen varsinaisesti tiiä voiko tästä koskaan tulla mitään, mutta ois kiva nyt nähä. Oon valmis elään satuttamisen pelossa ton jätkän takia, oisko tää edistystä mun sitoutumiskammollekkin?

 EDIT//

Lisätään tähän nyt samalla sitten update noista vanhoista. Elikkä Lassilla on pari, yks meiän koulun tissitön kääpiö. Tommi taas meinaa pyytää jotakuta ja jos se joku ei suostu, se tanssii yhen mun kaverin kaa. Nyt alkaa vähän stressaamaan tää. Stressi + PMS = todella vittumainen minä